“Jos kaikki olisi mahdollista, haaveilen…”
Vapaudesta tehdä ja toteuttaa, riippumatta taloudellisista tai maantieteellisistä rajoitteista. Elämisestä taiteilijayhteisössä ja yhteisön eduksi toimimisesta. Hiljentymisestä ja hiljaisuudessa piilevästä kauneudesta ja musiikista.
Unelmoin, että saisi tehdä taidetta ilman, että joku – tai itse – aina sanoisi ettei se ole ”oikea työ”. Että voisi antaa itselleen luvan tehdä mitä haluaa.
Haluaisin pystyä laulamaan niin, että se hiljentäisi kiireen, hälyn ja ahdistuksen maailmasta ja koskettaisi ihmisiä – edes hetken ajan… Haluaisin osata taiteilla sanoistani jotain, missä niistä on apua. Haluaisin osata piirtää niin, että voisin näyttää jotain asioita, mitä muuten on vaikea selittää.
Olisi kivaa olla ihan vain ruokataiteilija, eli äärettömän hyvä kokki joka osaa loihtia upeita ruoka-annoksia. Ja sitten söisi ne.
Unelmoin tasa-arvoisesta taiteesta. Taiteen tulee olla vapaata jokaiselle, joka haluaa toteuttaa itseään.
Unelmoin siitä, että erilaiset taiteilijat tekisivät taidetta yhdessä. Yhdessä olisi mahdollisuus luoda jotain enemmän kuin osiensa summa.
Haluaisin perustaa johonkin maaseutumiljööseen taide-hyvinvointitalon. Minusta olisi ihana mahdollistaa monipuolista taiteilijuutta: jakamalla apurahoja, stipendejä ja ns. taiteilijaresidenssi-käyttöä tässä taiteilijatalossa. Haaveenani on joskus vuosikymmenen kuluttua olla sellaisessa asemassa, että tällainen taiteilijatalo olisi mahdollinen.
Haluaisin olla taiteilija, joka voisi keskittyä tekemään omia projekteja. Taiteesta täytyisi kuitenkin saada jonkinlainen elanto, joten joudun varmaankin tasapainottelemaan taloudellisten asioiden takia kaupallisen ja oman taiteen kanssa tulevaisuudessa.
Olisin säveltäjä, joka säveltäisi upeita, isoja teoksia. Olisin runoilija, joka sanoittaisi nämä upeat teokset. Tämän lisäksi olisin keramiikkataiteilija. Vapaa-ajalla kirjoittaisin romanttista proosaa.
Kaikenkattavasta kokonaisuudesta omista sekä muiden kyvyistä: tanssia, musiikkia, graafista kuvaa sekä teatteri-ilmaisua
Riippumattomasta. vapaasta.
Haluaisin, että pystyisin koskettamaan ihmisiä taiteellani.
Haluaisin päästää kaikki hulluimmatkin ajatukseni pihalle. Haluaisin luoda jotain niin pientä mutta silti elämää suurempaa.
Sellaisesta mikä muuttaa maailmaa. Että minulla ja tekemiselläni on jotain vaikutusta.
Jos kaikki olisi mahdollista, haaveilen vapaasta luomisesta, ettei tarvitsisi olla tietynlainen ja pyrkiä luomaan tiettyä taidetta ja vieläpä miettiä sen tuotteistamista. Että voisin asua pikku tuvassani metsän keskellä, luoda vapaasti ja kenties toisten taiteilijoiden ohjaaminen tai esiintyminen ilmaiseksi olisi oma panokseni yhteiseen.
Taiteilijuudesta ilman rajoja, ennakkoluuloja, tai ajatusmallien rajoittamia käsityksiä asioista. Itse haaveilen olevani joskus niin taitava, että oma taiteilijuuteni ei rajoittuisi nykyisiin osaamiseni rajoihin, vaan voisin luoda ja tuottaa mitä ikänä mieleeni juolahtaa.
Unelmoin, että voisin kirjoittaa hyviä ja kauniita tarinoita.
Jos kaikki olisi mahdollista, haaveilen ja unelmoin siitä, että avaan sisäisen maailmani näkyville laulujeni kautta ja kuulijani samaistuvat lauluihin ja pystyvät heijastelemaan niiden kautta omia tunteitaan ja kokemuksiaan!
Unelmoin siitä, että avaan sisäisen maailmani näkyville laulujeni kautta ja kuulijani samaistuvat lauluihin ja pystyvät heijastelemaan niiden kautta omia tunteitaan ja kokemuksiaan!
Taiteilijuudesta, joka ei olisi niin riippuvaista ympäristötekijöistä. Ennen kaikkea taiteilijuudesta itseä varten.
Taiteilijuudesta, jossa taiteilijoilla olisi luontevat kanavat saada töitään esille niin halutessaan. Että uusille sävellyksille ja maalauksille, runoille ja kaikelle olisi tilausta eikä kenenkään tarvitsisi ns. tehdä itseään tunnetuksi. Toki kaikkea ei voi nostaa esille, koska katsojat eivät riitä, mutta että kenenkään ei tarvitsisi taistella saadakseen edes sen ensimmäisen mahdollisuuden.
Unelmoin, että taiteilijuus oli luontevaa, arvostettua, osa elämää, jokaisen saavutettavissa, arvostettu ominaisuus.
Taide irrottaa minut tästä todellisuudesta ja vie paikkoihin, joita ei hetki sitten ollutkaan. Taide merkitsee minulle tärkeää vastapainoa monelle vaikealle asialle. Se tarjoaa ainutlaatuista lohtua ja iloa, joka saattaa usein olla piilossa, mutta joka ei petä koskaan.
Taide on elämän suola. Se on nähtävää, kuultavaa, tunnettavaa. Taidetta voi aistia kaikilla aisteilla. Taide vie maailmoihin, joihin voi päästä vain taiteen kautta.
Taide on tapa ymmärtää maailmaa – ja toisaalta taide on maailma. Kaikki ihmisen tekemä, ja se mitä tunnemme luonnon äärellä. Jatkumo, loputon inspiraation kehä.
Taide voi olla ihan mitä vaan. Taiteella ei ole rajoja. Taide merkitsee sen toteuttajien lahjakkuutta ja pitkäjänteistä harjoittelua
Taide on kauneuden luomista esteettisiä arvoja arvottaen. Taide merkitsee minulle tapaa elää ja ilmaista.
Taide on ihmisen ilmaisua eri muodoissa. Taide antaa keinon käsitellä itseään ja maailmaa, oppia itsestään. Taiteen ei tarvitse puhua suoraan ja sanoilla, mutta välillä se tekee vain ja ainoastaan sitä, ollen välttämätön paras ja paha.
Kaikista tärkeintä on tunteiden välittäminen ja näin vastaanottajan empatiakyvyn aktivoiminen.
Taide on mielestäni kaikki mitä koen taiteeksi. Kaikilla on varmasti oma käsitys taiteesta, mutta mielestäni taiteen pitäisi herättää edes jonkinlaisia tuntemuksia.
Ilmaisua, ajatusten ja ideoiden lihallistamista
En osaa sanoa mitä taide on, muutakuin että se on kaikkea sellaista minkä vuoksi haluaa elää. Taide on tapa paeta arkista todellisuutta, täydentää sitä ja muovata sitä niin, että on ihan hyvä olla.
Taide on väylä luoda jotain uutta ja oman näköistä. Ei miellyttääkseen vaan herättääkseen tunteita ja ajatuksia.
Taide on vapautta ilmaista itseään. Taide on jotain ylimääräistä, mutta silti elintärkeää. Minulle taide on mahdollisuus muuttaa maailmaa.
Taiteilijana taide on itsensä ilmaisua. Taide ymmärtää minua ja voin olla juuri sitä mitä olen kun teen tai kulutan taidetta. Taide on niitä asioita elämässä, joita ei saa puettua sanoiksi.
Taide on ilmaisumuoto siinä missä sanat ja kuvatkin.
Taide merkitsee vapautta mutta vastuuta, ja villiä olemisen assosiatiivisuutta ja olemisen kategoriattomuutta.
Taide on itseilmaisua ja luovuutta. Taide tekee meistä inhimillisiä olentoja ja ihmisiä, joita ilman ajattelumme olisi konemaista ja yksinkertaista. Taide yhdistää meitä kaikkia.
Taide auttaa tuomaan vaikeasti ymmärrettävät asiat lähelle ja omaan kokemuspiiriin. Taide herättelee mielihyvähormoneita ja taiteen parissa olemisesta tulee hyvä olo. Tuntuu että voin ymmärtää maailmaa paremmin taiteen avulla. Taide voi auttaa käsittelemään tunteita ja ihmisyyttä ylipäätään.
Taide on sitä, että ihminen tuo sisäistä maailmaansa muiden nähtäville itselleen luontevimmalla tavalla, oli se sitten musiikkia, tanssia, maalaamista, runonlausuntaa tai mitä tahansa ilmaisua.
Taide merkitsee minulle mahdollisuutta karata arjesta ja sukeltaa jonnekin muualle. Mahdollisuutta ja tapaa ilmaista itseäni ja myös käsitellä tunteita ja ajatuksia.
Taide on jotain, mikä saa sielusi läikähtämään.
Taide on valoa pimeydessä. Se on pakokeino pois harmaasta ja paikoittain tylsästä arjesta. Ennen kaikkea se on alusta, jossa kaikki on mahdollista. Minulle se merkitsee vapautta ja voimaa.