Artikkelit

Ensi-ilta lähestyy ja ajattelin jakaa hieman omia ajatuksia musikaalin tekemisestä ja siitä, millaista on toimia taustalla isossa projektissa ja mikä asiat ovat itselle haastavia tällaisessa isossa yhteisprojektissa.

Sweet Charity -musikaalissa toimin siis pääasiassa tanssijana, laulajana ja teen pieniä sivurooleja kohtauksissa. Tekemistä riittää ja ensembleläiset viettävät yllättävän paljon aikaa lavalla verrattuna joihinkin isompiin rooleihin.

Tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun hain tarkoituksella ensembleen enkä mihinkään tiettyyn rooliin, mutta silti kun roolijaot selvisivät tuli sellainen fiilis, että en saanut roolia, jonka olisin halunnut. Uskon kuitenkin, että nimenomaan tällainen taustalla toimiminen oli juuri sitä, mitä todellisuudessa halusinkin nyt kokeilla. Laulajana ja ylipäätään omassa elämässä olen tottunut toimimaan solistina ja tekemään asioita paljon yksin. Sen vuoksi ryhmässä tekeminen ja toimiminen tuntuu välillä itselle hieman haastavalta. Kun on tottunut päättämään ja tekemään asiat omalla tavalla, voi olla hankalaa mukautua jonkun toisen tyyliin hoitaa asioita. Toisaalta ryhmässä tekeminen on usein jopa paljon antoisampaa, koska fiiliksiä pystyy jakamaan toisten kanssa ja muut ihmiset ympärillä kannustavat vaikeissa paikoissa. Laulajana oma fokus voi olla välillä pääasiassa yleisössä, mutta kun tehdään teatteria, on tärkeä toimia lavalla yhdessä ja reagoida muiden toimintaan jatkuvasti.

Koen, että esiintyminen ja lavalla olo on tullut tutuksi vuosien varrella pääasiassa musiikin kautta. Teatteri ei ehkä kuitenkaan ole ollut itselle se kaikista helpoin taiteenlaji ja jollain tasolla se menee ehkä jopa sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle, koska se on itselle uutta eikä ehkä aina niin tuttua ja turvallista. Pienempänä olen kyllä ollut näyttelemässä pienemmissä esityksissä ja musikaaleissa, mutta missään suuremmissa projekteissa en ole koskaan aikaisemmin ollut. Olen kuitenkin pitkään haaveillut teatteriharrastuksen aloittamisesta ja aion sen myös jonain päivänä toteuttaa!

Tuntuu, että on oppinut jo hurjasti uutta tähän mennessä tämän musikaalin myötä. Varsinkin se, miten olla vakuuttava ja läsnä kohtauksissa, joissa olet täysin hiljaa. Fokuksen pitäminen ja läsnäolo onkin ollut yllättävän haastavaa ja kehittävää! Jonkin vähän isomman roolin esittäminen on tuntunut ehkä joskus jopa helpommalta. Silloin on ehkä enemmän aikaa paneutua juuri sen yhden hahmon olemukseen, eleisiin, puhetyyliin ja ajattelutapaan. Nyt kun vuorosanoja on vähän ja roolihahmo vaihtuu kohtauksissa, on hankalampaa tehdä omista roolihahmoista merkityksellisiä ja persoonallisia. Eleitten, ilmeiden ja reaktioiden kautta tehdään esityksestä kuitenkin sujuvaa ja mielenkiintoista. Luulen, että itselle nimenomaan tämä sivurooli on haasteellinen ja sitä kautta tähän hetkeen juuri sopiva. Roolissa täytyy olla koko ajan läsnä ja jos hetkeäkään miettii, että mitenköhän nyt reagoisin tähän tai minkälaisen ilmeen voisin ottaa seuraavaksi, niin rooli hajoaa. Myös merkityksen löytäminen omasta tekemisestä on tärkeää ja tunne siitä, että jokainen rooli ja toiminta lavalla on arvokasta.

Ryhmässä tekeminen on mahtavaa ja avartavaa ja on ihanaa, kun fiilikset, niin hyvät kuin huonotkin voi jakaa muiden kanssa. Loppujen lopuksi tässäkin projektissa ryhmähenki ja yhteisöllisyys on mielestäni se tärkein juttu!

Nähdään esityksissä!

 

Saija Väisänen

Kuva